 |
 |
Verkkopallopelin viehätys
Verkkopallopelin pääomituisuutena ja sen suurimpana viehätyksenä voi pitää niiden liikkeiden monipuolisuutta, jotka sitä harjoitettaessa esiintyvät. Siitä seuraa, ettei se aiheuta mitään yksipuolisia väsymysilmiöitä. Kaikkia ruumiinosia harjoitetaan vuoronperään. Juoksu, vartalontaivutukset, lyönnit vaihtuvat nopeasti ja verkkopallopeli vaikuttaa koko ruumiiseen virkistävän kylvyn lailla. Pinnan verisuonet laajenevat, iho punertuu, ruumis lämpenee, rintakehä paisuu, keuhkot täyttyvät hapella, juoksun, taivutuksen ja venytyksen liikkeet vetävät veren pois vartalon keskiosasta. Jo parikin lyöntiä, pari asennonmuutosta laukaisee yksipuolisen työpäivän aiheuttaman jännityksen, ja sen sijalle astuu kevyt, raikas, iloinen taistelutunnelma.
Kun tähän monipuoliseen liikkeeseen vielä liittyy pelin vaatima huomiokyvyn terästäminen, päivähuolet unohtava keskitys ja nopea päättäväisyys riemukkaan toverihengen ja urheilumielen ohessa, niin jokainen käsittänee, minkä kiintoisan harjoitteluajan verkkopallopeli tarjoaa niin nykyaikaisen ihmisen aivoille kuin ruumiillekin.
- - -
Lyöntien perussäännöt
Lyöntien suorituksessa on perussääntöjä, jotka ovat monien vuosien kokemuksien ja huomioiden tuloksia ja joita seuraamalla aloittelija voi välttää monet virheet sekä niiden avulla kehittää itsellensä sopivan lyöntitavan.
On kolme sääntöä, jotka pitävät paikkansa kauttaaltaan kaikkien lyöntien suhteen ja jotka aloittelijan on lakkaamatta pidettävä mielessään:
1. Kohdistakaa katseenne aina palloon. Älkää missään tapauksessa päästäkö palloa näkyvistänne lyöntihetkellä! Useimmat lyöntivirheet syntyvät sen johdosta, että katse siirretään liian aikaisin pois pallosta vastapuolen kenttään tai vastustajaan, joista edellinen pysyy aina paikallaan, ellei synny maanjäristystä, ja jälkimmäinen näkyy ”sivusilmällä” ja arviokaupalla.
2. Pitäkää lyöntihetkellä lujasti, mutta ei suonenvetoisesti kiinni mailasta, niin ettei ranne pääse taipumaan tai maila laskeutumaan rannetta alemmaksi.
3. Muistakaa, että verkkopallopelissä ovat jalat ainakin yhtä tärkeät kuin kädet. Juoskaa siis ajoissa, että ehditte pysähtyä ajoissa, t. s. lyödä palloa oikeassa asennossa, mutta älkää juosko pallon päälle, niin ettei jää tilaa käsivarren liikkeelle.
- - -
Kilpailu
Kilpailijan on ennen kaikkea muuta opittava häviämään iloisesti, jalomielisesti, urheilullisesti. Se on verkkopallopelin ensimmäinen sääntö, toinen on miltei yhtä tärkeä – opittava voittamaan iloisesti, jalomielisesti, tosi urheilijan tavalla.
Kilpailussa on voitto pääasia. Siksi teidän on pelattava niin kauan kuin voimanne ikinä kestävät, hengityksenne salpautuu ja hermonne lamautuvat. Jos teette sen ja häviätte, voitte olla tyytyväinen, sillä parempi on voittanut ja verkkopallopelissä on täpärä häviö kunniakkaampi kuin helppo voitto. Jos ette pelaa viimeiseen saakka, riistätte vastustajaltanne oikeudenmukaisen voitontunteen, koska ette ole tehnyt parastanne.
Kilpailussa huomioon otettavia asioita:
- Keskitä huomiosi peliin, unohda kaikki muu
- Katso vastapelaajaa, niin kauan kuin pallo on hänen puolellaan, palloa, niin kauan kuin se on omalla puolellasi
- Älä koeta tappaa jokaista palloa, mutta tapa ehdottomasti lyödessäsi verkolla
- Lyö kovasti jos olet varma lyöntisi onnistumisesta, muuten varovaisesti
- Koeta heti päästä johtoon äläkä sitten asetu lepäämään laakereillesi, muuten voitto menee sivu suun
- Seuraa tuomarin ilmoituksia t. s. pelin matemaattista kulkua, ettei väsymys yllätä sinua kohtalokkaalla hetkellä tai ennen aikojaan
- Älä koskaan selittele häviösi syitä ja opi ennen kaikkea iloitsemaan yhtä paljon häviöstä kuin voitostakin. Edellinen on sinulle paljon opettavaisempi
- Mutta - ennen kaikkea – mene katsomaan hyvää peliä, milloin sitä ikinä vain tarjotaan. Verkkopalloa pelataan yhtä paljon päällä kuin ruumiilla, ja sitä on opiskeltava yhtä paljon lehteriltä kuin kentältä käsin.
Lähde: Verkkopallopeli. Kuvitettu opas verkkopalloilijoille, Elsa Hagan, Otava 1929
- - -
Harjoittelun tarkoitus
Kuinka tennislyönti suoritetaan? Ensiksi silmä näkee pallon ja lähettää viestin aivoille, jonka jälkeen aivot puolestaan antavat ruumiille käskyn, mitä sen on tehtävä, ja lopuksi ruumis tekee työn. Pelaajan nähtyä pallon joidenkin aivot lähettävät luontaisesti oikean viestin ruumiille. Nämä pelaajat ovat ns. ”luonnonpelaajia”. Toisten sitä vastoin pitää oppia lähettämään oikeat viestit, koska he eivät tee sitä luonnostaan. Nämä ovat ”self-made”-pelaajia. Ellei ole luonnonpelaaja, on välttämättä harjoitettava aivojaan lähettämään oikeat viestit, ts. täytyy oppia se, mitä on tehtävä. Tämä on harjoittelun tarkoitus.
- - -
Taito palauttaa matalia palloja perustuu siihen, että osaa kyyristyä tarpeeksi.
Lähde: Opi tennis helposti, H.W Austin, Gummerus (alkup teos vuodelta 1935)